Tienaamisesta

Kiinnostavia kommentteja on tullut paljon. Poimin sieltä tarkasteltavaksi taas yhden:

Arvelen, että oikeasti olet tarpeiden loukussa. Opit koko ajan enemmän ja enemmän siitä, kuinka paljon voit pyytää rahaa ja miten sitä kannattaa pyytää. Tulosi kasvavat vielä jonkin aikaa ja samalla alat tajuta, kuinka nopea rahanansaitsemistapa huoraaminen on. Sopivat kontaktit luotuasi pystyt kenties halutessasi ansaitsemaan saman verran kuukaudessa kuin koulutettu ihminen hankkii puolessa vuodessa tai vuodessa.

Tarpeiden loukussa? Tarve maksaa vuokra? Tarve syödä joskus tuoreita vihanneksia? Hyi mitä tarpeita. En tiedä minkälainen mielikuva teillä on elämästäni? Ehkä kuvittelette että vetelen minkkistoolan verhoutuneena shamppanjaa ja ostereita leveässä Hästens-sängyssäni silloin kun en ole ottamassa suihin joltain urpolta. Ikävä pudottaa teidät maan pinnalle. En ole. Asun yksiössä, maksan vuokraa, laskuja ja tyhmänä antamaani takausta pois. Kun haluan hemmotella itseäni, ostan hallista lammasta. Tai tuoksukynttilän. Tai ripsivärin. Ei liene kovin fancya?

Huoraaminen on nopea tapa ansaita rahaa, kyllä, sikäli että varsinainen työakti ei kestä kuin joitakin tunteja. Aikaa se vie paljon. Fyysistä aikaa: on säädettävä loputtamasti potentiaalisten asiakkaiden kanssa mailissa ja puhelimessa, puunattava, höylättävä, kiharrettava ja nypittävä. Huorakeikan järjestäminen vie koko päivän. Eikä sekään vielä vie niin paljoa aikaa kuin siirtyminen. Usein moodista toiseen vaihtaminen vie seuraavaan päivään, kaksikin. Kai sitä voisi tienata mansikoita jos ottaisi asiakkaita kotonaan vastaan kuten suurin osa Sihteeriopiston tytöistä, tunnin välein uusi poka sisään. Mutta minä en pysty tekemään tätä työtä niin paljon. Enkä haluakaan pystyä. Hankin sen verran raha kuin tarvitsen selvitäkseni kohtuullisesti. Tahdon pysyä opiskelukuntoisena, tahdon pystyä tapaamaan ystäviäni, elämään siviilielämääni. Kun sain kuunvaihteen laskut hoidettua, ei tee mieli keikkailla vielä pariin viikkoon yhtään.

Yhtäkkiä huomaat, ettei lopettaminen olekaan helppoa. Ja vaikka myöhemmin lopetat toiminnan, niin joudut kuitenkin kantamaan sisälläsi paitsi raskasta salaisuutta ja ehkä häpeää niin myös tietoisuutta siitä, että olisi helpompikin tapa tehdä rahaa, koska valmistuttuasikin tilillesi tippuva rahamäärä on hyvin rajallinen ja akateeminen työsi voi olla ajoittain aivan yhtä paskaa kuin hampurilaisten myyminen.

Minä lopetan heti kun voin tai heti kun täytyy. Heti kun ulosottomies lakkaa kolkuttelemasta ovelle, heti kun takaamani laina on maksettu. Teoriassa voisin kaiketi nussia isoja rahoja vielä muutaman vuoden ja mitä sen jälkeen? 30 vuotta mittarissa, pielissä rupsahdus, ihmisraunio ja kaupanpäälle joku aids. Toivon voivani lopettaa kesään mennessä.

Minä aloitan alaani liittyvän palkallisen (harjoittelijapalkka) harjoittelun maaliskuussa. Se, että osa-aikatyöstä maksetaan minulle bruttona kolmen tunnin huorapalkka ei haittaa minua lainkaan. Olen iloinen että saan vuokrarahat oikealla työllä.

Etsin kesätöitä. Oman alan töitä nelinumeroisella palkalla. Ei mikään mahdoton vaatimus. Jos ja kun saan sen, en myy kesällä pillua en pätkääkään. Ja vaikken saisikaan. Tällä hetkellä vituttaa koko huoraaminen niin paljon että ajatus vielä kesälläkin huoraamisesta tuntuu inhottavalta.

Ja mitä häpeään tulee, eikö silloin hävetä jos on tehnyt jotain mitä ei haluaisi, tai mitä ei saisi tehdä? Salaisuuksia on kaikilla ja niin saa ja pitääkin olla. Mitä niistä. Häpeäisin, jos en olisi uskollinen itselleni. Häpeäisin, jos toimisin omaa moraaliani vastaan. Mutta huoraamista, sitä minä en häpeä.