Hiljenee

Kesä, kesätyö (vaikkakin osa-aikainen), vähennän keikkoja. Tuntuu hyvältä. Syksyyn mennessä saan varmaan lopettaa kokonaan. Elleissä pari uutta juttua, linkit sivupalkissa.

Takaisin

Lukijat, viimeisin kommentoija osui oikeaan. Lukukausi kulkee kohti loppuaan ja olen tehnyt isoja opiskelurutistuksia ja näitä töitä paljon paljon vähemmän. Ei ole ollut tarkoitus säikytellä ketään hiljaisuudella.

Keikkoja ei ole kertynyt edes yhtä viikossa ja olen sinnitellyt. Pään vaihtaminen työvaihtelta tehokkaaksi opiskeluvaihteeksi ei ole ihan yksinkertaista, joten helpoimmalta tuntui pitää kunnolla taukoja huoraduunista. Nyt pitäisi pikkuhiljaa olla opintopisteitä kunnolla kasassa ja kesä vähän lähempänä.

Minulla on oikeita töitä osaksi kesäajasta, joten tuntuu että pääsen vähentämään näitä töitä vielä lisää kesän kuluessa. Se tuntuu mukavalta. Niin, saa nähdä alkaako työnteko tuntua hankalammalta kun rutiini heikkenee. Talvella ja keväällä hommia oli helppo tehdä kun niitä teki niin usein.

Lisäsin sivupalkkiin linkit Plazan Ellien kirjoituksiini, siltä varaa että joku niistä kiinnostunut ei ole sattunut niitä vielä löytämään. On ollut turhauttavaa lukea Ellien kommentteja. Yritän kirjoittaa selvää suomea mutta ihmisille ei mene jakeluun.

Tästä kirjoituksesta tuli vain tällainen nopea lastu. Kun kirjoitan ilmaiseksi ja omaksi ilokseni en jaksa olla (nyt juuri) turhantarkka. Mutta siis täällä olen, voikaa hyvin.

Asiakkaita blogin kautta?

Ihmisiä tuntuu raivostuttavan kun toistan etten ota asiakkaita blogin sähköpostiosoitteen kautta. "Ethän sinä sitten ole oikea huora."

Urpot, kysymys on turvallisuudesta. Vaikka olen muuntanut asiakkaitteni tietoja niin, ettei ketään voi suoraan tunnistaa, ei se tarkoita etteikö joku asiakkaistani voisi tunnistaa itseään kirjoituksistani. Tällainen tunnistaminen saattaa herättää monenlaisia tunteita, luultavasti myös ärsyyntymistä, raivoa ja vihaa.

Ottamalla asiakkaita tämän blogin sähköpostiosoitteen kautta asetteuisin alttiiksi kohtaamiselle entisen asiakkaan kanssa. Asiakkaan, josta olisin kirjoittanut täällä, ja joka ei suhtautuisi blogaamisen myötämielisesti. Tämän riskin vältä pitämällä asiakassähköpostit muissa osoitteissa.

Kaupallista kirjoittamista

Kaupallistin kirjoittamiseni, heh. Tekstejäni voi lukea nyt myös Plazan Elleistä.

Katsoa saa, ja koskea

Kommentilaatikko elää omaa elämäänsä. En edes jaksa yrittää perata. Komppaajille kiitos. Pelkkien vihaisten viestien kanssa ei jaksaisi kirjoittaa, onneksi on niitäkin joille ei ole tärkeintä nostaa itseään säälimällä tai halveksimalla minua. Eivät sellaiset kommentit toki minua yllätä. Olen lukenut blogeja pitkään ja osasin arvata miten provosoiva aihe tämä on, ja miten ihmiset reagoivat kun totuttu maailmankäsitys kyseenalaistetaan. Silloin on tärkeää huutaa Feikki! Feikki! ja nukkua yönsä paremmin. Kaikin mokomin.

Koulussa on ollut kiireistä, olen keskittynyt saamaan kevätlukukaudella aikaiseksi muutakin kuin keikkaa. Ystävä poltti lahjaksi CD:n. Suurinta osaa bändeistä en tunne, mutta musiikeista kyllä pidän. Yhdellä biisillä lauletaan "haluaisin löytää jostain kuolleen huoran/ jota voisin tutkia rauhassa --- laittaisin sen johonkin asentoon/ eikä siinä ole mitään pahaa". Hassua! Eihän huoran tarvitse olla kuollut jotta sitä voisi tutkia rauhassa. Huora myy juuri sitä, esteetöntä (sovituissa rajoissa) pääsyä iholleen ja katseltavuutta. Kun olen asiakkaiden kanssa, olen suurimman osan ajasta alasti. Olen kaikessa rauhassa, kävelen, istun, nousen, makaan. Annan heidän katsoa, annan heidän tunnustella.

Fakta ja fiktio ja kirjoittajan vastuu

Edellisen postini kommenteissa oli kiinnostavia ajatuksia. On niitä toki ollut kommenteissa aikaisemminkin, nyt vain on hetki aikaa ja energiaa vastata.

Je tunnisti yhden viitteen oikein:

"Fantasma-sanan käyttö viittaa Kristiina instituutin liepeille. "

Olen minä toki Kristevani lukenut vaikken Kristiina-instituutissa ole koskaan opiskellutkaan.

Je: "Minäkin kallistuin siihen, että tämä lienee ns feikkiblogi, lähinnä "liian hyvän" kirjoittamisen ja akateemisen vireen myötä."
Johnny: "Tavallaan ihan mielenkiintoinen blogi, joskin ajoittain uskottavuutta syö ajoittain yliampuvat yksityiskohdat. Ja virheelliset/yliammutut yksityiskohdat ovatkin ne jotka minulle tämän blogin feikiksi paljastavat".

Tämä on tavallaan hassua, tämä ihmisten tarve tunnistaa feikkiä. Ehkä liian moni on ottanut nokkiinsa netin ja erityisesti blogien proosakokeiluista. Itse paljon kirjoittavana ja lukevana ihmisenä en ole koskaan osannut pitää tärkeänä sitä, onko lukemani (blogi, romaani, foorumikirjoittelu...) "totta" vai "valetta". Kirjoitus koskettaa jos se koskettaa.

Mitä tämän blogin autenttisuuteen tulee, en aio kommentoida sitä tämän enempää. Yksityiskohtien paikkansapitävyydestä on turhaa lähteä kinaamaan. Kiinnostavaa toki on useampienkin lukijoiden mielikuva siitä, että akateemisella vireellä ja hyvällä kielentajulla varustettu nainen ei voisi myydä seksipalveluja.

Anonyymi: "Oletko ajatellut, että osoitat myös joillekin sinisilmäisille tytöille ja naisille tietä tällaiseen touhuun, jonka yhteiskunnallisia seurauksia voi vain kuvitella tulevaisuudessa."

Voi sinisilmätyttöparkoja kun pahaan nettiin pahan tädin blogiin eksyivät. Räsänen uudestaan eduskuntaan ja Karpelan nettisääntely voimaan ja heti!

Eikun oikeasti. Olen ajatellut. En minä mielestäni kovin ruusuista kuvaa duunista anna. Jos joku pohtii tälle alalle ryhtymistä - syystä tai toisesta - eikö ole parempi että otan esiin esimerkiksi tiettyjä turvallisuusnäkökulmia? Itse en aloittaessani tiennyt mistään mitään enkä osannut varoa tarpeeksi ja oli vähällä käydä köpelösti.

Anonyymi: "Poliisille töitä, IP-tunnuksen kautta? "

Tiesitkö ettei seksin myyminen ole Suomessa laitonta, vaan sen ostaminen? Myös ostamisen yritys on periaatteessa rangaistava teko.

Yksityishuora

Sähköpostissa kysyttiin:

"Jos joku maksaisi sinulle joka kuukausi sen, mitä keskimäärin tienaat,sitä vastaan että et myy itseäsi, ja tämä ehdotus tulisi sinulle kun olet siinä mielentilassa, missä olet nyt tätä lukiessasi, niin miltä sinusta tuntuu, voisitko lopettaa työnteon, vai onko siitä jo tullut sinulle tapa?"

Ymmärsin ensin että kirjoittaja puhuu yksityishuoradiilistä mutta ei, hän ymmärtääkseni kysyy sitä, voisinko lopettaa työt jos saisin nelinumeroisen summan tekemättä mitään. Hassu kysymys! Totta kai ottaisin rahat, ei tämä minulle mikään kutsumusammatti ole, naurattaa ihan. Minä saan tarpeeksi myönteistä huomiota ja kehuja ilman tätä työtäkin: ei minua mikään psykologinen mekanismi tässä pidättele, jos kirjoittaja sitä tarkoitti. Vain rahantarve.

Yksityishuoradiiliä minulle on tarjottu muutaman kertaan. Vaaleanpunaisista Pretty Woman-tyyppisistä leffoista tuttu "pelastan huoran"-fantasma tuntuu olevan joidenkin miesten mieleen. Yksi mies tarjosi minulle 5000 euroa (totta!) puhtaana käteen siitä hyvästä että hän olisi ainoa asiakkaani. Houkuttelevaa, kyllä, mutta myös epäilyttävää. Minun mielestäni tarjous on liian suuri. Todella harvalla suomalaisella miehellä voi olla irrottaa 5000 euroa kuussa noin vain. Ja vielä kirjanpidon ohi, pimeänä, miten hän aikoisi selvittää katoavat rahat?

Aika pian tarjouksen tekemisen jälkeen alkoi ilmestyä uusia ehtoja ja vaateita jotta diili pysyisi voimassa. Ensin ilmoitettiin että minun piti olla hänen käytettävissään kolme kertaa viikossa, neljä tuntia kerrallaan. Aika tiivis tahti siis, ei vapaaviikkoja. Seuraavana päivänä tyyppi tekstasi uuden ehdon: paneminen kaikkiin reikiin ilman kondomia. Tässä vaiheessa pakittaminen, jota olin siihen asti pohtinut, oli selviö. Minulta voi ostaa rahalla aika monenlaisia palveluja mutta sukupuolitauteihin tai HIViin sairastuminen ei ole kaupan. Sori! Jäi siis kokeilematta oliko diili totta vai pelkkää vedätystä, silti parempi näin.

Pahoittelen päivitystaukoa. Alun lukijamäärä oli tyrmistyttävä, piti vetää vähän henkeä välissä. Mutta tässä minä taas olen, alkavassa flunssassa, villasukat jalassa ja vadelmateetä kupissa. Vapaapäivän vietossa ja lukijoita varten.