Koko yön keikka

Ensimmäinen koko yön keikkani oli aika painajaista. Mukavanoloinen mies olikin hirveässä humalassa. No, korvaus oli sovittu niin suureksi että päätin jäädä humalasta huolimatta ja olla vain itse tavallista tarkempi.

Mies jorisi samoja asioita uudelleen ja uudelleen, kasteli kasvoni makeanhajuisilla limaisilla suukoilla ja mäyräili jalkovälissäni kuin tarmokas koira. Uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Suuseksiä – yhdyntää – tupakat - suuseksiä – yhdyntää – tupakat – yhdyntää – suuseksiä – anaaliyhdyntää jne. Nukuin kello 19 ja 09 välillä alle tunnin. Torkahdin, ja heräsin siihen että mies oli taas päälläni. Ja saihan hän olla, diili oli selvä: lupasin olla käytettävissä koko yön. Saisin miehestä vakiasiakkaan, jos haluaisin. (En halua.)

Tavallaan keikka oli helppo, pieni puolijähmeä muna, sekavaa vatkausta (ei mitään rankkaa tuntikausien survomista hirveänkokoisella vehkeellä). Miehelle oli yhdyntäyritysten välillä tärkeää pitää minua lähellään, paijailla ja saada jutella kanssani. Jos tuota alkaa ajatella, se on melkein sietämättömän surullista.

Humalaisten juttujen kuunteleminen oli rasittavaa. Pyörittelin silmiäni ja tein ilmeitä pimeässä kun olin häneen selin. Karjuin mielessäni Vitunurpoa! kun samat hassunhauskat sanonnat lennähtivät ilmoille römeän hengästyneen naurun saattelemina. Vastailin tiettyihin samoihin kysymyksiin noin kaksi-kolmekymmentä kertaa yön aikana. Samoihin asioihin palattiin aina. Hän kertoi minulle itestään samat asiat uudelleen ja uudelleen. Tuli mieleen Kingin lause jostain hömppäleffasta ”Hell is Repetition”.

Aamulla hyppäsin taksiin lompakko viisikymppisiä pullollaan. Saavuttuani kotiin kaupan kautta, otin pitkän suihkun ja kaadoin höyryävää tummaa kahvia kuppiin. Vitutus alkoi vähän haihtua.

Saakohan tästä ajatuksesta kukaan kiinni?

Yksi kommentoija kysyi:

Kiihotutko asiakkaiden kanssa? Jos kiihotut, niin kuinka usein sitä tapahtuu?

Tämä on kiinnostava kysymys. Kun tein ensimmäisiä keikkoja, olin kiihottunut. Kyllä. Oma reaktioni yllätti minut. Yritin saada kiinni siitä, mikä minua tilanteissa kiihotti, koska ei kysymys ollut niistä pulleromiehistä. Kysymys oli objektiksi asettumisen nautinnollisuudesta. Salaisuudesta, viettelemisestä, siitä itseeni kohdistuvasta halusta jonka miesten silmissä näin. Millaisena itseni heidän silmissään näin. Oli kiihottavaa antautua vieraan ihmisen käytettäväksi, tarjota tuntemattomalle, itseäni vanhemmalle, itseäni rumemmalle miehelle vapaa pääsy iholleni. Minä olin hetken aikaa objekti, vapaa kaikesta.

Tämä puoli hommaa jatkui kai kahden tai kolmen ensimmäisen asiakkaan ajan. Sitten se oli käytetty loppuun. Maksavien asiakkaiden ihailu muuttui yhdentekeväksi: kuten olen kirjoittanut, mies kehuu aina sitä automerkkiä jonka hän omistaa. Jäi vain duuni, kyllästyminen, vastenmielisyys. Ostin liukastusvoidetta.

Nykyisin objektiksi asettumisen nautinnollisuuteen pääsisi kai kiinni vain totaalisella alistamisella. Tai sitten rakastumalla.

Hyvä keikka

Mies tarjosi ruokaa, herkullisia tapaksia. Ja oikeaa shamppanjaa, siitä onkin aikaa kun olen sitä saanut. Diilinä oli, että saan vähintään tunnin liksan, ja jos mies tykkää, kolmen tunnin. Päätti pitää minut kolme tuntia ekan kymmenen minuutin jälkeen. Kai tuo voisi olla imartelevaa?

Mies oli minua alle kymmenen vuotta vanhempi, siis oikein nuorukainen verrattuna tavallisiin asiakkaisiin: 50+ -ikäisiin ylipainoisiin puuskuttajiin. Tämä oli vielä urheilullinenkin.

Seksi oli harvinaisen mukavaa, nautin siitä jopa välillä. Mies oli viehättynyt nopeasta älystäni ja keskustelutaidoistani (sekä toki suihinottovirtuositeetistäni ja notkeudestani sängyssä, hehe). Tällaisia pokia saisi olla enemmän. Homma ei olisi niin paskamaista.

Miten se käytännössä tapahtuu?

Edellisen postauksen kommenteissa kysyttiin, miten toimin jos asiakas pettää luottamuksen ja poista kondomin salaa takaapäin naidessa?

Ajattelin valottaa ostotapahtumaa, miten itse tilanteessa toimitaan, ja kuvata sitten omia tapojani toimia hankalissa tilanteissa.

Sovin asiakkaan kanssa milloin tapaamme ja kauanko yhdessä vietämme. Tunti on lyhin aika ja luonnollisesti halvin, pisimmillään vietän asiakkaan kanssa koko yön, n. 12 tuntia, ja se maksaa paljon enemmän. Sähköpostikeskustelussa kerron sääntöni: mitä teen ja mitä en. Mitä teen lisämaksusta ja mitä en lainkaan. (Ette uskoisi millaisia palveluksia kysellään, näitä hommia aloitaessani luulin olevani jo aika paljosta kuullut ja moneen tottunut, silti ainakin kerran kuukaudessa joku yllättää ihan puskan takaa juttuineen.)

Menen sovittuun paikkaan sovittuna aikana. Olen vieraillut tyhjillä toimistoilla työajan päätyttyä, joskus harvoin tapaan autossa (se on tylsää, ankeaa, ahdasta ja näillä keleillä ihan liian kylmää). Yleensä menen miehen kotiin. (Minä en siis ota miehiä vastaan kotonani. Jotkut naiset tekevät näin, ja se on kai keino hankkia liukuhihnanomaisilla työolosuhteilla aika hyvää liksaa. Itse en pidä mitenkään mahdollisena paljastaa miehille mitään henkilökohtaista itsestäni, saati että jotkut asiakkaat tietäisivät missä asun, huh.)

Mies maksaa. Aina maksu ennen mitään muuta.

Alkuun juttelemme muutaman sanan niitä näitä. Mies kysyy opiskeluistani, puhun paskaa. Mies kertoo yleensä itsestään, työstään tai harrastuksistaan. Mainitsee perhejärjestelyistä yleensä jotain. Tai sitten puhumme elokuvista tai vaikka kirjoista. Muutaman fiksun kanssa kuvataiteesta (arvotauluja seinillä). Joskus minulle tarjotaan kahvit, joskus harvoin jotain hyvää syötävääkin.

Keskustelun aikana flirttailen ja koskettelen miestä varovasti. Yritän tehdä omalla toiminnallani meihelle itseni kosketamisen helpommaksi. Jotkut miehet ovat jännittyneitä ja vaativat aikaa, toiset tarraavat heti ovella rintoihini.

Jossain vaiheessa siirrymme makuuhuoneeseen (tai toimiston pöydälle tmv.) Riisun itseni, mies avaa housunsa. Ne, jotka ovat aamutakissa jo valmiiksi, riisuutuvat kokonaan. Minä laitan miehelle kondomin ja otan suihin vähän aikaa, sitten siirrytään yhdyntään, minä olen aina ensin päällä. Joskus jatketaan näin loppun asti, jotkut tahtovat urheilla seinää vasten, takaapäin ja mitä kaikkea. Jos anaaliseksistä on sovittu, niin siihen siirrytään jossain vaiheessa. Muutama harva tahtoo pelkkää anaalia.

Joskus mies laukeaa ensimmäisen kerran nopeasti. Minä en laskuta laukeamisten vaan ajan mukaan. Usein pidetään sitten vain pieni tauko, ehkä poltetaan tupakat, otan uudellen suihin ja nussitaan uudelleen.

Aina asiat eivät mene kuten pitäisi ja kuten sanottua, minulle on käynyt muutaman kerran niin että mies on poistanut kondomin kesken yhdynnän. Joskus sen huomaa heti, mutta aina ei. Ihmissuhdetaitoja tarvitaan. Minä suutun kun luottamukseni petetään mutta en voi näyttää suuttumistani. On oltava kärsivällinen ja neuvotteleva. Lopetan yhdynnän siihen ja lupaan tyydyttää miehen kädellä valmiiksi. Kaikki ovat suostuneet tähän. Lähden, enkä tapaa miestä enää koskaan uudelleen.

Minulla on ylhäällä pienessä mustassa vihossa kaikkien pokien puhelinnumerot, sähköpostiosoitteet ja niiden paikkojen osoitteet, joissa olen vieraillut. Paljaallanussijoita en tapaa milloinkaan uudelleen.

Viimeksi kävi tuuri, testitulokset ovat puhtaat. Näiden pokien vaarallisuus on siinä, että ne eivät tee sitä ensimäistä kertaa. Vaikka jokainen väittää ettei ole koskaan ennen nainut paljaalla, se on vale. Ja monet näistä käyvät nussimismatkoilla ulkomaillakin, näin ainakin minulle kertovat. Ajatus samasta kyrvästä ilman kumia ennen minua thaimaalaisen ihmiskaupan uhrin sisällä kuvottaa. Tämä on vaarallista.

Duunitauko

Keskustelu on siirtynyt opiskelijoiden toimeentuloon. Kyllä Suomessa periaattessa pärjää huoraamatta, en minä tätä pakolliseksi väitä. Opiskelijan talous on vain niin tiukilla että yksikin ylimääräinen meno (kuten minulla kuukauisttaiset takaisinperinnät) murskaa illuusion pärjäämisestä tehokkaasti. Voisin tietysti jakaa Metrolehteä aamuisin ja siivota toimistoja iltaisin. Totta.

Opiskelujen alkuaikoina elin yhden talven Pelastusarmeijan leivällä. Vuokran jälkeen rahaa jäi kuukaudeksi 150 markkaa. Siis 25 euroa, kuukaudeksi. Aika vähän. Sossu laski että minulla oli käytettävissä 500 markkaa kuussa, koska se oli summa jolla vanhempieni olisi ollut kohtuullista minua, yli 20-vuotiasta tukea. Sillä ei ollut väliä etten ollut kotoamuuttamiseni jälkeen saanut vanhemmiltani penniäkään. Itkin sossussa, ensimmäisen ja viimeisen kerran. Elin talven sätkätupakoilla ja teellä ja ja flooralla ja hain kuivaa leipää pari kertaa viikossa. Kastoin sitä teehen ja paahdoin uunissa. Näin unia omenoista ja appelsiineista. Itkin aika paljon.

Voisin minä noin elää nytkin, toki. En vaan jaksa. Päätin silloin etten koskaan enää tule olemaan yhtä köyhä. Vaikka sen hinta olisi mikä.

Toisina päivänä haaveilen edelleen rahasta. Mitä tekisin jos voittaisin vaikka ässä-arvalla, heh? Tilaisin Amazonilta viisitoista kirjaa. Ostaisin pesukoneen ja uuden tietokoneen. Lämpimän talvitakin kaupasta enkä kirpparilta. Jos jaksaisin, voisin tietenkin huorata pari viikkoa putkeen, kolme keikkaa päivässä ja osa tuosta olisi mahdollista. Olen kuitenkin edelleen poikki viime viikon keikoista. Yksi asiakas teki paskamaisesti ja pääsi vetelemään paljaalla ennen kuin huomasin. Vituttaa. Loppuviikosta on gyneaika ja testit. En tee töitä ennen tuloksia. Tällä hetkellä ei muutenkaan tee mieli tehdä hommia. Ajatus miehistä jotka ovat niin lihavia että lakanat kastuvat hiestä kun ne ovat alla inhottaa.

Pitäkää peukkuja että kesäduunihakemuksista joku tärpää.

Ja hei hyvät miehet. Älkää lähettäkö tuohon -> sähköpostiosoitteeseen asiakaskyselyjä. En minä ota asiakkaita tämän blogin kautta. Ihan liikaa riskejä.

Tienaamisesta

Kiinnostavia kommentteja on tullut paljon. Poimin sieltä tarkasteltavaksi taas yhden:

Arvelen, että oikeasti olet tarpeiden loukussa. Opit koko ajan enemmän ja enemmän siitä, kuinka paljon voit pyytää rahaa ja miten sitä kannattaa pyytää. Tulosi kasvavat vielä jonkin aikaa ja samalla alat tajuta, kuinka nopea rahanansaitsemistapa huoraaminen on. Sopivat kontaktit luotuasi pystyt kenties halutessasi ansaitsemaan saman verran kuukaudessa kuin koulutettu ihminen hankkii puolessa vuodessa tai vuodessa.

Tarpeiden loukussa? Tarve maksaa vuokra? Tarve syödä joskus tuoreita vihanneksia? Hyi mitä tarpeita. En tiedä minkälainen mielikuva teillä on elämästäni? Ehkä kuvittelette että vetelen minkkistoolan verhoutuneena shamppanjaa ja ostereita leveässä Hästens-sängyssäni silloin kun en ole ottamassa suihin joltain urpolta. Ikävä pudottaa teidät maan pinnalle. En ole. Asun yksiössä, maksan vuokraa, laskuja ja tyhmänä antamaani takausta pois. Kun haluan hemmotella itseäni, ostan hallista lammasta. Tai tuoksukynttilän. Tai ripsivärin. Ei liene kovin fancya?

Huoraaminen on nopea tapa ansaita rahaa, kyllä, sikäli että varsinainen työakti ei kestä kuin joitakin tunteja. Aikaa se vie paljon. Fyysistä aikaa: on säädettävä loputtamasti potentiaalisten asiakkaiden kanssa mailissa ja puhelimessa, puunattava, höylättävä, kiharrettava ja nypittävä. Huorakeikan järjestäminen vie koko päivän. Eikä sekään vielä vie niin paljoa aikaa kuin siirtyminen. Usein moodista toiseen vaihtaminen vie seuraavaan päivään, kaksikin. Kai sitä voisi tienata mansikoita jos ottaisi asiakkaita kotonaan vastaan kuten suurin osa Sihteeriopiston tytöistä, tunnin välein uusi poka sisään. Mutta minä en pysty tekemään tätä työtä niin paljon. Enkä haluakaan pystyä. Hankin sen verran raha kuin tarvitsen selvitäkseni kohtuullisesti. Tahdon pysyä opiskelukuntoisena, tahdon pystyä tapaamaan ystäviäni, elämään siviilielämääni. Kun sain kuunvaihteen laskut hoidettua, ei tee mieli keikkailla vielä pariin viikkoon yhtään.

Yhtäkkiä huomaat, ettei lopettaminen olekaan helppoa. Ja vaikka myöhemmin lopetat toiminnan, niin joudut kuitenkin kantamaan sisälläsi paitsi raskasta salaisuutta ja ehkä häpeää niin myös tietoisuutta siitä, että olisi helpompikin tapa tehdä rahaa, koska valmistuttuasikin tilillesi tippuva rahamäärä on hyvin rajallinen ja akateeminen työsi voi olla ajoittain aivan yhtä paskaa kuin hampurilaisten myyminen.

Minä lopetan heti kun voin tai heti kun täytyy. Heti kun ulosottomies lakkaa kolkuttelemasta ovelle, heti kun takaamani laina on maksettu. Teoriassa voisin kaiketi nussia isoja rahoja vielä muutaman vuoden ja mitä sen jälkeen? 30 vuotta mittarissa, pielissä rupsahdus, ihmisraunio ja kaupanpäälle joku aids. Toivon voivani lopettaa kesään mennessä.

Minä aloitan alaani liittyvän palkallisen (harjoittelijapalkka) harjoittelun maaliskuussa. Se, että osa-aikatyöstä maksetaan minulle bruttona kolmen tunnin huorapalkka ei haittaa minua lainkaan. Olen iloinen että saan vuokrarahat oikealla työllä.

Etsin kesätöitä. Oman alan töitä nelinumeroisella palkalla. Ei mikään mahdoton vaatimus. Jos ja kun saan sen, en myy kesällä pillua en pätkääkään. Ja vaikken saisikaan. Tällä hetkellä vituttaa koko huoraaminen niin paljon että ajatus vielä kesälläkin huoraamisesta tuntuu inhottavalta.

Ja mitä häpeään tulee, eikö silloin hävetä jos on tehnyt jotain mitä ei haluaisi, tai mitä ei saisi tehdä? Salaisuuksia on kaikilla ja niin saa ja pitääkin olla. Mitä niistä. Häpeäisin, jos en olisi uskollinen itselleni. Häpeäisin, jos toimisin omaa moraaliani vastaan. Mutta huoraamista, sitä minä en häpeä.

Voiko ruumistaan myyvä nainen kutsuu itseään huoraksi?

No jumalauta, miksi ei? Kommenttilaatikoissa on jo tartuttu asiaan josta ajattelin kirjoittaa kun sain kommentin:

Jotenkin se pistää silmään, että sanot itse itseäsi huoraksi. Miksi et pidä itsestäsi?

Miksi itseään huoraksi kutsuva nainen ei pitäisi itsestään? Koska sana "huora" on stigmatisoitu tarkoittamaan sitä naistyyppiä jolla ei ole mahdollisuuksia. Sitä naista, joka ei ole uskollinen yhdelle miehelle, joka ei ole neitsyt mennessään avioon eikä madonna synnyttäessään lapsen. Entä jos ei piittaa naisdikotomioista? Entä jos korkeimapana tavoitteena ei siintelekään 1,7 lasta ja rivarinpätkä lämpimällä autopaikalla?

Eikö se ollut kansanedustaja Rosa Meriläinen jolla oli rintamerkki "Vittu haisee hyvälle"? Kampanja, jolla naiset valloittavat vittunsa takaisin haukkumasanakäytöstä. Tässä on kysymys jostakin samankaltaisesta. Ei huoran tarvitsisi olla haukkumasana. Ei sen tarvitse tarkoittaa itsensä ruoskimista ja syyllistämistä ja vihaa.

Minä voin olla huora ilman että itsetuntoni siitä piiruakaan heilahtaa. Voin olla myös prostituoitu, se on aika kliininen ja virallinen termi. Seksityöläinen kuvaa aika hyvin sitä mistä on kysymys. Huorat eivät myy "itseään", kuten tavataan sanoa, vaan ruumistaan käyttöön määräajaksi: tässä tapauksessa siis seksiä. Minä ei ole yhtä kuin ruumiini enkä edes yhtä kuin seksuaaliset palvelut.

Ihmiskaupan uhri minä en ole, minulla ei ole edes sutenööriä. Enkä jumalauta ole mikään ilotyttö. Tytöttely on muutenkin arsesta, saati että tämän työn ohessa puhuttaisiin jostain ilosta. Ilolintu on toinen yrjöttävän huono termi. Ilmoituksissani olen "tyttö", koska ajattelen sen vetoavan keski-iän ylittäneisiin asiakkaisiin. oikeassa elämässäni minä olen nainen, ollut jo pitkään.

Ja näiden lisäksi olen toki sisar ja tytär, ystävä ja serkku, opiskelijakaveri ja luentotuttu, ex-kihlattu ja entinen avovaimo. Ja paljon muuta.