Saturday, February 3, 2007

Luokkayhteiskunta

Eilisillan keikka: Valtava talo, kuin kartano. Katossa designlamppuja jotka maksavat enemmän kuin tienaan virallisesti opiskelijana puolessa vuodessa. Autotalli, jonne yksiöni mahtuisi kaksi ja puoli kertaa. Kotiteatteri, useita viinikellareita.

Vaimo ja lapset sukuloimassa. Mies ostaa minut käyttöönsä viideksi tunniksi summalla joka merkitsee hänelle luultavasti saman verran kuin minulle euron kahvikuppi ärrällä.

Ja minä menen. Olen tyytyväinen ja menen.

6 comments:

Anonymous said...

Mielenkiintoista lukea tämän blogin kommentteja. Monista kommentoijista paistaa läpi halveksunta ja ilmeisesti pelko. Kirjoittajaa yritetään lytätä, koska hän kuuluu siihen ammatinharjoittajaryhmään/ihmisryhmään, jonka luona näiden kommentoijien miehet saattavat käydä. Siksipä tulkitsen tämän vittuilun peloksi ja halveksunnaksi. Se pitäisi vain laittaa oikeaan osoitteeseen, eli miehelle, joka käy huorissa ja valehtelee, jos se nyt on pakko johonkin kohdistaa. Prostituoidut eivät vie kenenkään aviomiestä, se tuntuu unohtuvan moneltakin...
-minh-

Saara said...

Minäkin olen miettinyt tuota samaa mitä Minh. Toisaalta se, että mies käy huorissa ja kehuu - niin kuin tuolla alla sanotaan - huoraa, on aina loukkaus vaimoa kohtaan, jota kenties ei enää kehuta eikä himoitakaan. Vaimot vanhenevat ja jotkut miehet eivät kai koskaan itse tajua vanhenevansa. Onhan näitä. Toisaalta on myös vaimoja, jotka eivät itse halua, mutta on myös vaimoja, jotka haluaisivat, mutta eivät saa. Heidän lähtöään mieshuoriin ei kyllä hyvällä katsottaisi. Se tilanne, että kun perhe on poissa ja omaan kotiin otetaan maksullinen nainen seksuaalisia patoutumia purkamaan, on joko äärimmäinen pakko tai sitten ei. Se voi myös olla sitä mulle heti kaikki tänne -juttua. On kyse muustakin kuin seksuaalisista tarpeista. Miten epämiellyttävä ajatus se olisikaan, että minun tavaroitteni keskellä, minun lakanoissani uurastaisi joku toinen nainen ja saisi siitä vielä palkkaakin. Miten epämiellyttävä ajatus olisi myös uurastaa jonkun toisen naisen lakanoissa vaikka ilman palkkaakin. Tässä iässä yksityisyys alkaa olla tärkeämpää ja kuin laupiaat ajatukset.

Tilanteet menevät miten menevät, eikä minusta avioliittoja pitäisi väheksyä, eikä sitä pelkoa, mitä huorat näissä hyljeksityissä vaimoissa aiheuttavat. Kun itse on kaunis ja nuori, on niin niin helppo arvostella, mutta ihminen on vain ihminen, ei taivaallista armoa jakava olento, varsinkaan enää silloin, kun on itse jäänyt ilman rakkaudenosoituksia. Sen tulee yleensä nainen kokemaan ennemmin tai myöhemmin. Sitä ennen sen tunteen selittäminen nuoremmalle naiselle on hyvin hankalaa.

Saara said...

Heh, se pointti jäi sanomatta, että huorat eivät varmastikaan vie kenenkään miestä, mutta onhan huora helpompi tie kuin tehdä jotakin avioliittonsa eteen. Vaimoa ei tarvitse enää edes yrittää sietää.

Anonymous said...

Miten inhottava ajatus, kun alkaa miettimään: jos oma mies kävisi huorissa ja haukkuisi minua siellä ja sitten kehuisi toista niistä asioista, mistä minua haukkuisi...varmasti kirpaisisi kuulla sellaisesta.

Ei avioliittoja pidä väheksyä, mutta en myöskään ole pistämässä prostituoitua tilille kenenekään avioliiton romuttamisesta tai sen heikkenemisestä. Kyllä ne on ne aviopuolisot itse, jotka sen liiton tekee tai hajottaa.
-minh-

Saara said...

Niin no, avioliitot eivät ole luonnostaan pysyviä, vaan niiden eteen pitäisi tehdä työtä. Motivation puutteeseen huora tulee kuin tilauksesta, varsinkin kun lähettelee itsestään mainoksia. Toki on miehestä kiinni, tarttuuko tähän tilaisuuteen, vai valitseeko vaikeamman tien. Enkä tosiaan tiedä, onko avioliitto enää pelastamisen arvoinen siinä vaiheessa. Joillekin vaimoille huoran palvelukset voivat tulla ihan tilaukseenkin.

Anonymous said...

Us han cardat bé aquesta nit?